Seuraavaksi aloimme kittaamaan.
Kittauksen perussääntönä voidaan pitää että kitti levitetään aina mielellään
vasten metallia tai oman harkinnan mukaan hyvin karhennetulle vanhalle täysin
kovettuneelle maalipinnalle.
Käytä maalin karhennukseen ja/tai poistoon karkeudeltaan P80 tai P120
hiomapaperia hyvän tartuntapinnan takaamiseksi. Jos käytät P80 jälkeä jolle
levität kitin niin se täytyy suorittaa siten että rajaat kitin levityksen ainoastaan
paljaalle metallille ja hiot sitten P120 paperilla ekan satsin suoraksi jolloin
korjauskohdan ja ehjän maalipinnan siirtymäraja eivät tule näkyviin
pintamaalissa.
Kun jatkat tämän jälkeen kitin levitystä ja hiontaa P120 paperillaei siirtymärajasta tule liian karkea. (Halutessasi voit käyttää myös P120 sijasta
P150:stä paperia siirtymärajan loivennukseen).
Kitti täytyy valita kohteen vaurion mukaan tässä lyhyt luettelo kuvan saamiseksi
mikä kitti kannattaa valita kyseiseen operaatioon.
Lasikuitukitti: Täyttökitti syville painaumille ja kohdille jotka tarvitsevat
tukea. Voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen, tulee kuitenkin
viimeistellä esim. polyesterikitillä.
Aluminisoitu kitti: Täyttökitti isoille vaurioalueille. Kestää hyvin
lämpötilanvaihteluita hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta ja soveltuu
myös pinnoille jotka kuumenemisen lisäksi altistuvat tärinälle.
Yleiskitti: Perus kitti, hyvä tarttuvuus, levitettävyys ja helppo hionta
kuuluvat perus ominaisuuksiin.
Soft-kitti: Pienien kolojen ja naarmujen peittämiseen, soveltuu
erinomaisesti käsin suoritettavaan hiontaan.
Ruiskukitti: Voidaan ruiskuttaa joko karhennetulle täysin kuivuneelle
maalipinnalle tai suoraan pellille, ruiskukitti on erittäin hyvin täyttävää
 |
| hiottu kitti |
